Kesän melontareissu Lestijoelle

Kesä vuosimallia 2015

https://www.youtube.com/watch?v=eyZQUEMZlCU

Kesät on aina ollu vuoden kohokohtia. Vuosi alkaa rullaamaan kun kevät ja kesä koittaa.

Vuosi loppuu syksyyn ja se talvi tuntuu pitkältä. Täähän kuulostaa vaan kouluvuodelta ja kesälomalta, niinhän se onki. Koulu on aina ollut sitä pisintä aikaa vuodesta ja kesällä koko vuosi tiivistyy yhteen.

Kesä oli upea, tosin työntäyteinen.

Kesään kuuluu aurinko, lämpö ja pitkät päivät.

Ennen kaikkea kesä on kavereiden kanssa vietettyä aikaa. Kertakaikkisesti!

Kaverit

Ehkä ensimmäinen kesä, kun kaikki kaverit on näinkin tiiviisti töissä. Aikuistuminen ja vastuu alkaa näkymään. Kesätyöt on lähinnä pakollista, eikä vaan “lisätienestiä”. Jouduttiin suunnittelemaan tarkkaan mitä ja milloin tehään. Kesä antaa myös mahdollisuuksia spontaanille reissuille.

Yhtä suurinta osaa meikäläisen elämässä edustaa mun kaverit ja ystävät. Loppumaton voimavara ja tuki.

Ylivieska on pieni paikka. Ja se on hyvä, koska meillä on tiiviit piirit ja näin on paljo tuttuja ja kavereita. Tottakai kaikilla on omat porukkansa, mutta etenki nyt parin vuoden aikana tuntuu et kaikki on kaikkien kavereita. Ja kuinka hienoo se onkaan? Aivan mahtavaa!!

Kaikkien kanssa ei kuitenkaan lähetä niille extempore reissulle.  Eiiii, mutta on aina ne kaverit, jotka on valmiita lyhyellä varoitusajalla melkeen ihan mihin vaan. Ja tästä päästäänkin kesän yhteen hienoimpaan reissuun; melontareissu Lestijärvelle ja Lestijoelle!

Lestijärvi ja mökki

Lestijärvellä on mökki: “Joelin Mökki”. Ollaan saatu käydä siellä ties kuinka monena kesänä. Lestijärvi Etelä-Pohjanmaalla on vierailemisen arvoinen paikka. Järvi on lähes 13 kilometriä pitkä ja 8 kilometriä leveä eli aivan mielettömän iso. Lestijärvelle ollaan pyöräilty, ajettu mopoilla ja nyt myöhemmin ite autoiltu. Lestijärveen liittyy monta toistaan hienompaa reissua.

Lestijoki ja melonta

Joeli soitti ja kerto, että oli kattonu kajakkien vuokria. Ehdotus kuulu: "lähetäänkö melomaan?" "No tottakai!", kuului mun vastaus. Tsekkasin vaan työvuorot ja näytti olevan vapaata. Vielä Saku-Petterille soitto ja reissu oli kassassa. Näihin poikiin voi aina luottaa. Viime kesänä käytiin alottaa Joelin kanssa laskuvarjohyppääminen ja Saku-Petterin kaa lähetään kohta surffaileen etelän lämpöön.

Alkumatka

Lähdettiin meidän Fexillä. Pakkasin omat kamani ja läimäytin takakontin kiinni. Mukaani olin pakannut vähän, mutta tarpeellista. Tottakai vesitiiviisti. Olihan reissusta tulossa lyhyt, mutta vetinen. Käänsin ratin Joelille. Samanlaiset varusteet. Seuraavaksi käytiin hakemassa Saku-Petteri. Kaupasta vielä pienet eväät ja tien päälle. Juttu lensi tavalliseen tapaan ja kohta oltiinkin Reisjärvellä. Matkalla muisteltiin edellisiä mökkireissuja ja suunniteltiin uusia seikkailuja. Matkalla oli aivan uskomattoman rankka sade ja myrsky. Auton pyyhkijät sai kyytiä. Sää vaikutti todella epävarmalta ja jopa huonolta.

Ennen mökkiä käytiin jututtaan paattien vuokraajaa, joka kertoi kaiken olevan valmiina. Yksi kanootti ja pari kajakkia odotti rantasaunalla valmiina. Saatiin itse valita menopelimme. Päätettiin ottaa kajakki ja kanootti. Pietilän lomakylältä siis saattiin nämä. Kerrassaan hyvää palvelua, ja hintaan sisältyi vielä meidän haku määränpäästä.

Ensin laitettiin mökki Joelin johdolla kuntoon ja kaivettiin siinä samalla myös saunan viemäriä maasta ja puhdistettiin se. Eli vieraina ensin paikat kuntoon ja sitten vasta oma majoittuminen. 

Mökiltä ei ollut pitkä matka kajakeille, joten päätettiin kävellä. Matkalla tulikin Lomakylän isäntä vastaan autollaan ja jäi puhuttamaan meitä. Avuliaana antoi autostaan pari remmiä, jotta saataisiin kamat hyvin kiinnitettyä. Vaihdettiin vielä puhelinnumerot hakua varten.

Saunan terassilla odotti pelastusliivit, melat ja kypärät valmiina.  

Kun kaikki oli valmista, ei riemua voinut välttää! Ei muuta kuin veneet vesille ja menoksi. Istuin ensimmäisenä kajakkiin. Tuntuu maagiselta lipua eteenpäin aivan vedenpinnalla kauemmas ja kauemmas rannasta. Ensimmäiset metrit meni opetellessa ja pohtiessa parasta teknikkaa. Amatöörejähän me vielä oltiin.

Melottiin vielä mökin ohitse. Mökin kohdalla järvellä oli kolme nuorta onkimassa. Hiljaisina ohitimme heidät ja kävästiin vielä Joelin mökillä. Vaihdoin omat liivini mukavempiin.

Hienossa sivutuulessa melominen tuntui hitusen raskaalta, mutta mieli oli virkeä ja täynnä tarmoa. Jälleen reisussa. Yleensä ollaan kalasteltu Lestijärvellä, mutta nyt kun ei lupia ollut jätettiin välineet rantaan. Tosin tammukan pyynti kuulosti houkuttavalta. Ensi kertaan. 

Tuossa ylhäällä on kuva Lestijoen suusta. Kukaa meistä ei ollut ennen käynyt reitillä. Saku oli tosin melonut kerran aikaisemmin ja oltiinhan me poikien kans koettu jos jonkinlaista seikkailua. Tästä oli alkamassa yksi lisää. Tässä on linkki Karttapaikkaan, jossa näkyy reitti linnuntein mitattuna ja merkattuna.

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/paikannimihaku.html?map.x=234&map.y=283&e=381362&n=7055478&scale=150000&tool=siirra&styles=normal&lang=fi&mode=rasta&tool=siirra&lang=fi&mode=rasta

http://www.travel-fi.com/kartat/lesti_melonta_osa1.pdf

Oltiin sovittu, että vaihdellaan kajakissa olijan vuoroa aina vähän väliä (lopussa jopa hieman kilpailtiin siitä). Huomattiin, että ilma oli muuttunut. Luontoäiti oli suonut meille täydellisen kelin. Lämmin, välistä jopa kuuma. Sopivasti pilviä. Kun sattuu täydellinen sää, osaa sitä jokainen arvostaa. Ei ollut huolia murheita. Piti vain haukkoa raitista ilmaa ja nauttia näkemästään.

Veden kirkkaus oli uskomaton. Näki aivan pohjaan saakka. Jo tässä vaiheessa oli vaikeaa uskoa olevansa pohjanaalla. Ja vasta pari sataa metriä oltiin tultu. Nyt ei oltu perinteisillä ruskeilla vesillä.

Ensimmäisen sillan alituksen jälkeen maisema veti hiljaiseksi. Autotien tuoma meteli kaikkoni. Kuului vain lintujen laulua ja veden hiljaista virtausta. Parin vedon päästä huomasimme vanhan miehen seisovan läheisellä laiturilla. Ymmärsin heti hänen olevan kalatuslupien tarkastaja. Sana oli selvästi kiertänyt, että pojat on tulossa joelle. Jotenkin ymmärrettävää, mutta tietynlainen kyyläys harmitti hetken. No eipä näkynyt vapoja. 

Juttelin vasta erään ihan oikean melojan kanssa. Löysimme yhteisen innostuksen, kun kuvailtiin jokimaisemaa missä puut kurottuu molemmilta puolin yli ja luo ikäänkuin sillan. Vihreän luonnon tekemän sillan. Niiden ali sulahtaminen tuntui hienolta. Ja vastaavia paikkoja on kuulemma yllättävän lähellä täällä Oulussakin.

Ne kun vielä löytäisi.

Virta vei. Ei tarvinnut paljoa rehkiä. Aurinko porotti taivaalta ja Saku-Petteri jäi välistä odottelemaan kanoottia. Vauhti kiihtyi ja niin virtauskin; koski! Vaikka reitin alun kosket ei olletkaan hurjimpia, toi ensimmäinen koski uskomattomat fiilikset! Ei paljoa auttanut kuin ohjailla ja varoa kiviä. Jäinkin kosken lopussa jumiin suuren kiven päälle:D Pojat nauraen ohittivat mut. Jännitystä, huumoria ja iloisia katseita. 

Kotka

Matkalla oli useita paikkoja missä pystyi hyvin pysähtymään. Toisaalta mieli teki jatkamaan. Matkalla näimme taivaalla suuren linnun. Mietimme, oliko se kotka vai haukka. Isä oli kertonut meloneensa tämän saman matkan joku vuosi sitten. Isä kertoi nähneensä tuolloin kotkan. Väitin pojille kiven kovaan, että tämä olisi se sama kotka, kuin vuosia sitten. Kotkan liitäminen kirkkaalla taivaalla on vaikuttava näky.

Maisema muuttui. Metsien kätköistä saavuimme suurelle suolle ja nevalle. Maisemat yllättivät jälleen. Joki mutkitteli ja vesi oli edelleen kirkasta. Maisemaa jatkui liki silmänkantamattomiiin. Todella vaikuttava näky. Hiljaisuus; ei edes koskia. Tyyny vesi, josta taivas peilautui veteen. Ainoastaan kajakin ja kanootin luoma virtaus rikkoi pinnan.

Sorsaperhe

Hiljaisuutta täytti vain ystävysten juttelu. Hauskuutta matkaamme loi sorsaperhe, joka pakeni edessämme. Aina uuden mutkan takan kuului siipien vipinää kun emo ohjasi poikasiaan. Kumpa olisivat älynneet vain hetkeksi nousta vedestä etemme olisi niiitä niin jahdanneet.

Tämä oli reissun pisin etappi (ainakin siltä tuntui), mutta hiljaisuus luonnon keskellä ei ole koskaan pahitteeksi. Nuorina seikkailijoina halasimme kuitenkin vauhtia. Innokkaina otettiin uusi koski vastaan. Ennen koskea oli rannalla telttasauna. Jos aikaa olisi ollut enemmän, ei pienet löylyt olisi ollut pahitteeksi. No, oltiin päätetty saunoa sitten illala mökillä.

Kosket ja sillat

Kosket oli upeita. Niissä oli sitä kaivattua vauhtia, ja loppu matkasta ne oli jopa hurjia. Kyllä siinä sai suunnitella miten sinne hyppää, mutta yhtäkään laskua ei jätetty väliin. Yhden kerran jouduttiin kanoottia kantamaan liian matalan veden takia. 

Matkalla alitettiin useita siltoja. Sillat oli hieno, koska harvemmin niiden alla pääsee käymää. Yksikin silta oli 1940-luvulta. Sillan alla tuoksui ikääntynyt terva.

Asustustakin alkai ilmestyä. Aina vain enemmän mökkejä ja oma kotitalojakin. Aina yhtä vaikuttavaa, kuinka syrjään ihmiset haluaa aina välillä.

Eräässä rauahallisessa välissä kuljimme leirin ohi. Leirin oli matkailijoiden, perheen. Isä, äiti ja kolme lasta. Kuuloetäisyydellä kun oltiin, heitin kuulumisia rannalle. Vastaus kuitenkin kuului ruotsiksi! Niin tänne Ruotsista saakka. Koetin huutaa heille jotain takaisin ruotsiksi sekä englanniksi. Ruotsin kuuleminen selvästi ilahdutti heitä. Virta kuitenkin vei ja olimme saapumassa kohti viimeistä etappia.

"Maisemat on...melkolaiset"

Viimeinen koski

Oltiin niin innoissamme melottu eteenpäin, että oltiin missattu sovittu hakupaikka. Ilta alkoi jo hämärtyä ja rankka sadekuuro sekä ukkosen jylinä yllätti meidät. 

Nyt meloimme tylsemmissä maisemissa, peltojen välissä. Pelloilta valunut ravinne oli värjännyt veden ruskeaksi ja se haisi pahalta. Lehmä ihmettelivät ohi kulkuamme. Sillan alla vesisade tuntui lakkaavan. Sitä kesti vain hetken.

Pyörittiin kosken yläpuolella hetken. "Eihän me nyt enää tuohon mennä!?", huusin pojille. Koski näytti tosi vaaralliselta. Mietin, että nyt ylitetään omat taidot. Sovittiin, että mennään takas ylemmäs ja mietitään. Väsyneinä koko päivän melonnasta kanootti ottikin kovaan virtaukseen, eikä sitä saanut käännettyä. Kajakin sain sulavasti rantaa kohti, mutta missä oli Joel ja Saku-Petteri? Vilkaisin olan yli ja näin vain vilauksen kanootista ja Joelin punaisesta pelastusliivistä. 

"Ei piru", aattelin. Jos pojat menee, niin onhan munkin mentävä. Ei muuta kuin täys käännös ja kohti tyrskyjä. Onneksi laskettiinkin tuo viimeinen koski, sillä se olikin paras! Tulin vaudilla perässä niin nopeasti ku vaan pääsin. Alajuoksulla huudeltiin riemastuneita huutoja siitä kuin siistiä äskeinen olikaan! Taidettiin löytää uusi harrastus.

Voittajina saavuimme maaliin. Tyyneen poukamaan oli hyvä pysähtyä ja vieläpä hiekkarannalle. Asetuimme märkine kamppeinemme sateen suojaan. Paikallistettiin oma sijaintimme ja soitettiin kyytiä. Kyyti tuliki nopeasti, Eihän noin mukavaa touhua olisi halunnut lopettaa: "vielä vähän matkaa".

Matkasimme väsyneinä autossa. Joeli piti kuskille seuraa ja minä nautin tomaattipussipastan antimista. Pitkä ja tapahtumarikas päivä.

Arvelimme vain matkamme pituutta.

Illalla lämmitimme saunan.

Saunoimme.

Kävimme uimassa järvessä.

Söimme mahamme täyteen.

Kerrattiin päivän tapahtumia ja lupailtiin uutta reissua. Mietittiin, että mitä ja mihin seuraavaksi.

Väsyneinä, uneliani, lihakset hieman jumissa, mutta ennen kaikkea tyytyväisinä painuimme pehkuihin.

Uni maistui ja näinkin unta koskissa melomisesta. Ennen se olisi tuntunut pelottavalta. Nyt se oli vain mitä siisteintä!