Saavuimme yöllä suuren suureen pirttiin. Kamina valaisi kahta sen edessä istuvaa. Käpertyneinä toisiinsa he katselivat leiskuvia liekkejä ja lämpöä. Rikoimme rauhan. Hätääntyneesti belgialainen pariskunta kertoi vauvansa vielä nukkuvan. Miehellä oli ystävälliset kasvot, perheen isä, pieni parta ja ruutupaita. Äiti oli kaunis vaalea hiuksinen. Hyvin kouluttautunut. Tarjoisin heille ulkona kylmettynyttä suklaata. Nuori pariskunta oli mitä ystävällisin. He katsovat suoraan silmiin, kuuntelivat ja lopuksi hymyilivät. “He likes you”, pojan äiti sanoi kun ilmeilin puoli vuotta vanhalle vauvalle. Pojan siniset silmät loistivat suuren hymyn kera. Aamulla autiotupaa ympäröivät sumuiset tunturit. He keittivät meille kahvia, vaikka eivät itse sitä joisi
Viisas näyttelijä ja vaaleahiuksinen tyttö
Nainen ja tyttö etsivät jotain bussipysäkin edestä. Naisen 30:n päivän bussikortti oli kadoksissa. Nainen puhui englantia. Olin menossa auttamaan etsinnöissä, mutta kortti löytyi lopulta naisen käsilaukusta. Vaaleahiuksinen tyttö siirtyi sivummalle seuraamaan kun vanhempi nainen alkoi juttelemaan minulle. Hänellä oli musta takki, käsilaukku ja värikäs kaulahuivi. Pään ympäri kiedottu kaulahuivi suojasi viimalta. Jatkoimme englannilla. Nainen tuli yllättävän lähelle. Ensimmäinen ajatukseni oli kohteliaasti torjua tämä tuntematon henkilö ja siirtyä katoksen alle odottamaan bussia. Katsoin kelloa ja mietin milloin bussi tulee. Nainen totesi, että kellon katsominen ei nopeuta aikaa, "kyllä se sieltä tulee". Totta. Nostin katseeni ja katsoin vanhempaa naista silmiin. Päätin kuunnella mitähän halusi minulle kertoa.
Nainen puhui sujuvaa englantia ja kertoi kvanttifysiikasta ja perimmäisen olemassa olosta eli filosofiaa. Tarinassa oli paljon tietoa ja sivistyssanoja. Kun tällainen tuntematon henkilö kysyy sinulta: “mistä tiedät onko mikään totta?” on se vähintäänkin hämmentävää. Nainen oli kuitenkin viisas. Sanoin sen hänelle suomeksi.
Nainen hymyili. Pieni merkitsevä hiljaisuus, katse ja samassa nainen itsekin vaihtoi suomeen. Hämmennyin hieman, mutta nainen jatkoi tarinaansa. Hän esitti kysymyksiä ja minä vastasin. Oli vastaukseni mikä tahansa, hän hymyili innostuneesti. Hän oli teologi ja fyysikko. Minä kasvatustieteilijä. Hän tiesi enemmän kuin minä. Kysyin mistä hän on. Hän kertoi olevansa Kaikkialta, mistä vain. Nyt hän oli tullut Helsingistä luennoimaan Oulun yliopistolle.
“Oulu university! Here I come!!”, nainen huusi nojaten bussin ovelta ulos päin ja vilkutti hyvästiksi. Ennen kuin ehdin sanoa mitään oli bussi jo matkalla. Se ei menisi yliopistolle päinkään.
Hiljaisuus täytti bussipysäkin. Linja-auton perävalot kääntyivät mutkan taakse. Hymyillen ja hieman hämilläni katselin siihen korttelin kulmaukseen. Käänsin katseeni vaalea hiuksiseen tyttöön. Tyttö oli kaunis, todellakin. Katseemme kohtasivat ja hän hymyili. Tiedät varmasti sellaisen innostuneen hymyn juuri kun on alkamassa nauramaan, mutta hakee vielä oikeaa hetkeä. Molemmat nauroimme hetken. Tyttö totesi, ettei se bussi menisi yliopistolle. Vastasin huomanneeni saman, mutta olin samalla varma, että myös bussin kyytiin hypännyt nainen tiesi sen. Hänen täytyi olla näyttelijä. Hän eli hetkessä.
Tuntui, kuin seuraavaan bussin tuloon olis kestänyt kauemmin kuin edellisen. Satoi lunta. Ennen kuin yliopistolle suuntaava bussi 2 saapui, juttelimme ja ihmettelimme tapahtunutta. Sain tietää tytön olevan myös opiskelija. Hän nousi ensin sisään ja istuutui takapenkille. Maksettuani, kävelin peremälle bussiin. Mietin hetken, mutta en tarttunut hetkeen. Jäin istumaan bussin keskiosaan.
Kesät on aina ollu vuoden kohokohtia. Vuosi alkaa rullaamaan kun kevät ja kesä koittaa.
Vuosi loppuu syksyyn ja se talvi tuntuu pitkältä. Täähän kuulostaa vaan kouluvuodelta ja kesälomalta, niinhän se onki. Koulu on aina ollut sitä pisintä aikaa vuodesta ja kesällä koko vuosi tiivistyy yhteen.
Kesä oli upea, tosin työntäyteinen.
Kesään kuuluu aurinko, lämpö ja pitkät päivät.
Ennen kaikkea kesä on kavereiden kanssa vietettyä aikaa. Kertakaikkisesti!
Kaverit
Ehkä ensimmäinen kesä, kun kaikki kaverit on näinkin tiiviisti töissä. Aikuistuminen ja vastuu alkaa näkymään. Kesätyöt on lähinnä pakollista, eikä vaan “lisätienestiä”. Jouduttiin suunnittelemaan tarkkaan mitä ja milloin tehään. Kesä antaa myös mahdollisuuksia spontaanille reissuille.
Yhtä suurinta osaa meikäläisen elämässä edustaa mun kaverit ja ystävät. Loppumaton voimavara ja tuki.
Ylivieska on pieni paikka. Ja se on hyvä, koska meillä on tiiviit piirit ja näin on paljo tuttuja ja kavereita. Tottakai kaikilla on omat porukkansa, mutta etenki nyt parin vuoden aikana tuntuu et kaikki on kaikkien kavereita. Ja kuinka hienoo se onkaan? Aivan mahtavaa!!
Kaikkien kanssa ei kuitenkaan lähetä niille extempore reissulle. Eiiii, mutta on aina ne kaverit, jotka on valmiita lyhyellä varoitusajalla melkeen ihan mihin vaan. Ja tästä päästäänkin kesän yhteen hienoimpaan reissuun; melontareissu Lestijärvelle ja Lestijoelle!
Lestijärvi ja mökki
Lestijärvellä on mökki: “Joelin Mökki”. Ollaan saatu käydä siellä ties kuinka monena kesänä. Lestijärvi Etelä-Pohjanmaalla on vierailemisen arvoinen paikka. Järvi on lähes 13 kilometriä pitkä ja 8 kilometriä leveä eli aivan mielettömän iso. Lestijärvelle ollaan pyöräilty, ajettu mopoilla ja nyt myöhemmin ite autoiltu. Lestijärveen liittyy monta toistaan hienompaa reissua.
Lestijoki ja melonta
Joeli soitti ja kerto, että oli kattonu kajakkien vuokria. Ehdotus kuulu: "lähetäänkö melomaan?" "No tottakai!", kuului mun vastaus. Tsekkasin vaan työvuorot ja näytti olevan vapaata. Vielä Saku-Petterille soitto ja reissu oli kassassa. Näihin poikiin voi aina luottaa. Viime kesänä käytiin alottaa Joelin kanssa laskuvarjohyppääminen ja Saku-Petterin kaa lähetään kohta surffaileen etelän lämpöön.
Alkumatka
Lähdettiin meidän Fexillä. Pakkasin omat kamani ja läimäytin takakontin kiinni. Mukaani olin pakannut vähän, mutta tarpeellista. Tottakai vesitiiviisti. Olihan reissusta tulossa lyhyt, mutta vetinen. Käänsin ratin Joelille. Samanlaiset varusteet. Seuraavaksi käytiin hakemassa Saku-Petteri. Kaupasta vielä pienet eväät ja tien päälle. Juttu lensi tavalliseen tapaan ja kohta oltiinkin Reisjärvellä. Matkalla muisteltiin edellisiä mökkireissuja ja suunniteltiin uusia seikkailuja. Matkalla oli aivan uskomattoman rankka sade ja myrsky. Auton pyyhkijät sai kyytiä. Sää vaikutti todella epävarmalta ja jopa huonolta.
Ennen mökkiä käytiin jututtaan paattien vuokraajaa, joka kertoi kaiken olevan valmiina. Yksi kanootti ja pari kajakkia odotti rantasaunalla valmiina. Saatiin itse valita menopelimme. Päätettiin ottaa kajakki ja kanootti. Pietilän lomakylältä siis saattiin nämä. Kerrassaan hyvää palvelua, ja hintaan sisältyi vielä meidän haku määränpäästä.
Ensin laitettiin mökki Joelin johdolla kuntoon ja kaivettiin siinä samalla myös saunan viemäriä maasta ja puhdistettiin se. Eli vieraina ensin paikat kuntoon ja sitten vasta oma majoittuminen. Mökiltä ei ollut pitkä matka kajakeille, joten päätettiin kävellä. Matkalla tulikin Lomakylän isäntä vastaan autollaan ja jäi puhuttamaan meitä. Avuliaana antoi autostaan pari remmiä, jotta saataisiin kamat hyvin kiinnitettyä. Vaihdettiin vielä puhelinnumerot hakua varten. Saunan terassilla odotti pelastusliivit, melat ja kypärät valmiina.
Kun kaikki oli valmista, ei riemua voinut välttää! Ei muuta kuin veneet vesille ja menoksi. Istuin ensimmäisenä kajakkiin. Tuntuu maagiselta lipua eteenpäin aivan vedenpinnalla kauemmas ja kauemmas rannasta. Ensimmäiset metrit meni opetellessa ja pohtiessa parasta teknikkaa. Amatöörejähän me vielä oltiin.
Melottiin vielä mökin ohitse. Mökin kohdalla järvellä oli kolme nuorta onkimassa. Hiljaisina ohitimme heidät ja kävästiin vielä Joelin mökillä. Vaihdoin omat liivini mukavempiin.
Hienossa sivutuulessa melominen tuntui hitusen raskaalta, mutta mieli oli virkeä ja täynnä tarmoa. Jälleen reisussa. Yleensä ollaan kalasteltu Lestijärvellä, mutta nyt kun ei lupia ollut jätettiin välineet rantaan. Tosin tammukan pyynti kuulosti houkuttavalta. Ensi kertaan.
Tuossa ylhäällä on kuva Lestijoen suusta. Kukaa meistä ei ollut ennen käynyt reitillä. Saku oli tosin melonut kerran aikaisemmin ja oltiinhan me poikien kans koettu jos jonkinlaista seikkailua. Tästä oli alkamassa yksi lisää. Tässä on linkki Karttapaikkaan, jossa näkyy reitti linnuntein mitattuna ja merkattuna.
Oltiin sovittu, että vaihdellaan kajakissa olijan vuoroa aina vähän väliä (lopussa jopa hieman kilpailtiin siitä). Huomattiin, että ilma oli muuttunut. Luontoäiti oli suonut meille täydellisen kelin. Lämmin, välistä jopa kuuma. Sopivasti pilviä. Kun sattuu täydellinen sää, osaa sitä jokainen arvostaa. Ei ollut huolia murheita. Piti vain haukkoa raitista ilmaa ja nauttia näkemästään.
Veden kirkkaus oli uskomaton. Näki aivan pohjaan saakka. Jo tässä vaiheessa oli vaikeaa uskoa olevansa pohjanaalla. Ja vasta pari sataa metriä oltiin tultu. Nyt ei oltu perinteisillä ruskeilla vesillä.
Ensimmäisen sillan alituksen jälkeen maisema veti hiljaiseksi. Autotien tuoma meteli kaikkoni. Kuului vain lintujen laulua ja veden hiljaista virtausta. Parin vedon päästä huomasimme vanhan miehen seisovan läheisellä laiturilla. Ymmärsin heti hänen olevan kalatuslupien tarkastaja. Sana oli selvästi kiertänyt, että pojat on tulossa joelle. Jotenkin ymmärrettävää, mutta tietynlainen kyyläys harmitti hetken. No eipä näkynyt vapoja.
Juttelin vasta erään ihan oikean melojan kanssa. Löysimme yhteisen innostuksen, kun kuvailtiin jokimaisemaa missä puut kurottuu molemmilta puolin yli ja luo ikäänkuin sillan. Vihreän luonnon tekemän sillan. Niiden ali sulahtaminen tuntui hienolta. Ja vastaavia paikkoja on kuulemma yllättävän lähellä täällä Oulussakin.
Ne kun vielä löytäisi.
Virta vei. Ei tarvinnut paljoa rehkiä. Aurinko porotti taivaalta ja Saku-Petteri jäi välistä odottelemaan kanoottia. Vauhti kiihtyi ja niin virtauskin; koski! Vaikka reitin alun kosket ei olletkaan hurjimpia, toi ensimmäinen koski uskomattomat fiilikset! Ei paljoa auttanut kuin ohjailla ja varoa kiviä. Jäinkin kosken lopussa jumiin suuren kiven päälle:D Pojat nauraen ohittivat mut. Jännitystä, huumoria ja iloisia katseita.
Kotka
Matkalla oli useita paikkoja missä pystyi hyvin pysähtymään. Toisaalta mieli teki jatkamaan. Matkalla näimme taivaalla suuren linnun. Mietimme, oliko se kotka vai haukka. Isä oli kertonut meloneensa tämän saman matkan joku vuosi sitten. Isä kertoi nähneensä tuolloin kotkan. Väitin pojille kiven kovaan, että tämä olisi se sama kotka, kuin vuosia sitten. Kotkan liitäminen kirkkaalla taivaalla on vaikuttava näky.
Maisema muuttui. Metsien kätköistä saavuimme suurelle suolle ja nevalle. Maisemat yllättivät jälleen. Joki mutkitteli ja vesi oli edelleen kirkasta. Maisemaa jatkui liki silmänkantamattomiiin. Todella vaikuttava näky. Hiljaisuus; ei edes koskia. Tyyny vesi, josta taivas peilautui veteen. Ainoastaan kajakin ja kanootin luoma virtaus rikkoi pinnan.
Sorsaperhe
Hiljaisuutta täytti vain ystävysten juttelu. Hauskuutta matkaamme loi sorsaperhe, joka pakeni edessämme. Aina uuden mutkan takan kuului siipien vipinää kun emo ohjasi poikasiaan. Kumpa olisivat älynneet vain hetkeksi nousta vedestä etemme olisi niiitä niin jahdanneet.
Tämä oli reissun pisin etappi (ainakin siltä tuntui), mutta hiljaisuus luonnon keskellä ei ole koskaan pahitteeksi. Nuorina seikkailijoina halasimme kuitenkin vauhtia. Innokkaina otettiin uusi koski vastaan. Ennen koskea oli rannalla telttasauna. Jos aikaa olisi ollut enemmän, ei pienet löylyt olisi ollut pahitteeksi. No, oltiin päätetty saunoa sitten illala mökillä.
Kosket ja sillat
Kosket oli upeita. Niissä oli sitä kaivattua vauhtia, ja loppu matkasta ne oli jopa hurjia. Kyllä siinä sai suunnitella miten sinne hyppää, mutta yhtäkään laskua ei jätetty väliin. Yhden kerran jouduttiin kanoottia kantamaan liian matalan veden takia.
Matkalla alitettiin useita siltoja. Sillat oli hieno, koska harvemmin niiden alla pääsee käymää. Yksikin silta oli 1940-luvulta. Sillan alla tuoksui ikääntynyt terva.
Asustustakin alkai ilmestyä. Aina vain enemmän mökkejä ja oma kotitalojakin. Aina yhtä vaikuttavaa, kuinka syrjään ihmiset haluaa aina välillä.
Eräässä rauahallisessa välissä kuljimme leirin ohi. Leirin oli matkailijoiden, perheen. Isä, äiti ja kolme lasta. Kuuloetäisyydellä kun oltiin, heitin kuulumisia rannalle. Vastaus kuitenkin kuului ruotsiksi! Niin tänne Ruotsista saakka. Koetin huutaa heille jotain takaisin ruotsiksi sekä englanniksi. Ruotsin kuuleminen selvästi ilahdutti heitä. Virta kuitenkin vei ja olimme saapumassa kohti viimeistä etappia.
"Maisemat on...melkolaiset"
Viimeinen koski
Oltiin niin innoissamme melottu eteenpäin, että oltiin missattu sovittu hakupaikka. Ilta alkoi jo hämärtyä ja rankka sadekuuro sekä ukkosen jylinä yllätti meidät.
Nyt meloimme tylsemmissä maisemissa, peltojen välissä. Pelloilta valunut ravinne oli värjännyt veden ruskeaksi ja se haisi pahalta. Lehmä ihmettelivät ohi kulkuamme. Sillan alla vesisade tuntui lakkaavan. Sitä kesti vain hetken.
Pyörittiin kosken yläpuolella hetken. "Eihän me nyt enää tuohon mennä!?", huusin pojille. Koski näytti tosi vaaralliselta. Mietin, että nyt ylitetään omat taidot. Sovittiin, että mennään takas ylemmäs ja mietitään. Väsyneinä koko päivän melonnasta kanootti ottikin kovaan virtaukseen, eikä sitä saanut käännettyä. Kajakin sain sulavasti rantaa kohti, mutta missä oli Joel ja Saku-Petteri? Vilkaisin olan yli ja näin vain vilauksen kanootista ja Joelin punaisesta pelastusliivistä.
"Ei piru", aattelin. Jos pojat menee, niin onhan munkin mentävä. Ei muuta kuin täys käännös ja kohti tyrskyjä. Onneksi laskettiinkin tuo viimeinen koski, sillä se olikin paras! Tulin vaudilla perässä niin nopeasti ku vaan pääsin. Alajuoksulla huudeltiin riemastuneita huutoja siitä kuin siistiä äskeinen olikaan! Taidettiin löytää uusi harrastus.
Voittajina saavuimme maaliin. Tyyneen poukamaan oli hyvä pysähtyä ja vieläpä hiekkarannalle. Asetuimme märkine kamppeinemme sateen suojaan. Paikallistettiin oma sijaintimme ja soitettiin kyytiä. Kyyti tuliki nopeasti, Eihän noin mukavaa touhua olisi halunnut lopettaa: "vielä vähän matkaa".
Matkasimme väsyneinä autossa. Joeli piti kuskille seuraa ja minä nautin tomaattipussipastan antimista. Pitkä ja tapahtumarikas päivä.
Arvelimme vain matkamme pituutta.
Illalla lämmitimme saunan.
Saunoimme.
Kävimme uimassa järvessä.
Söimme mahamme täyteen.
Kerrattiin päivän tapahtumia ja lupailtiin uutta reissua. Mietittiin, että mitä ja mihin seuraavaksi.
Väsyneinä, uneliani, lihakset hieman jumissa, mutta ennen kaikkea tyytyväisinä painuimme pehkuihin.
Uni maistui ja näinkin unta koskissa melomisesta. Ennen se olisi tuntunut pelottavalta. Nyt se oli vain mitä siisteintä!
Aloin kirjoittamaan jälleen koulujuttuja eli niitä rästejä. Niitähän on. Koetin aloittaa, mutta kauhea jumitus ja keskittymisen vaikeus. Päätin palata tänne blogin äärelle kirjoittamaan, että sormet tottus ja mieli virkenis. Ylipäätään ilman motivaatiota on turha kirjoittaa. Etenki jotain , mikä ei ees sillä hetkellä kiinnosta. Nyt se on kasvatusfilosofian essee. Kirjoitan jostakin paljon kivemmasta aiheesta: tästä hetkestä ja tilanteesta.
Nyt! Mitä kuuluu?
Istun jälleen Oulussa tuulikintiellä omassa huoneessani. Huoneessa on eri järjestys kuin keväällä. Vierelläni kahvikuppi ja lihapasteija. Omnomnom:). Uus puhelin piippaa vieressä jatkuvaa viestiä whatsapisssa. Onhan noita ryhmiä ja yhteystietoja, mutt yhteydenpito on vaan hyväksi! Kerta kaikkiaan ei oo parempaa ku vanhan kaverin yhteydenotto tai soitto.
Kaverit uudet ja vanhat.
Ystävät, tutut, kaverit ja läheiset. Ne rakentaa mun elämän tälläkin hetkellä. "Happiness is only real when shared". Ystävien kaikki eri ilmeet, hymyt, sanat, huumori ja asenteet on tärkeimpiä kaikista kaikista. Katse, syvällä silmissä, kertoo totuuden. Siihen vielä pieni viaton hymy ja oon ylionnellinen.
Heti ensimmäiset pari viikkoa yliopistolla on ollu tosi vauhdikkaat ja toiminnan täyteiset. Tuntuu et koko ajan on jotain. Jokapäiväinen aamulenkki odottaaa vaan ajankohtaansa, niinkuin myös sulkapallon ja salibandyn aloittaminen. Tekemistä löytyy koulusta, kämpiltä ja töistäkin. Niin pääsin jälleen kassalle töihin, vaikkakin lupauduin etten ihan heti sinne palaa. Kuitenkin asiakaspalvelu oli mukavaa ja osaltaan palkitsevaakin. Niin mikäs siinä sit. Sitä paitsi Kärkkäinen oli loistava kesätyöpaikka.
Tutorina ja toista vuotta opiskelijana
On ollut mukavaa aloittaa opinnot jälleen ihan perusteista alkaen. Täytyy myöntää, että pieni kertaus oli itellekkin ihan tarpeessa. Kevään opiskelu jäi liiankin rennoksi. Nautin liikaa kesän saapumisesta. Nyt joudun taas hetkeksi sen hyvästelemään. Kesä oli kuitenkin upea niin kuin aina ennenkin. Monta hyvää reissua ja tottakai parasta oli olla kotona ja vanhojen ystävien parissa. Paluu Ouluun ei ole kuitenkaan tuntunut vieraalta. Pikemminkin huomasin, että täälläkin on tärkeitä läheisiä ja ystäviä.
Uusien opiskelijoiden perehdyttäminen kasvatustieteen tiedekuntaan ja luokaopettajuuteen on ollut hauskaa. Heti ensimmäisinä omana ekana päivänä sain mitä loistavimpia ystäviä. Toivottavasti uudet opiskelijat on saanu jokainen kans. Näitten kavereiden näkeminen saa aina hymyn huulille. Tätä samaa hyvää, mitä olen itse saanut kokea, haluun sit jakaa eteenpäin. On tulossa jälleen upea vuosi.
Kesä meni nopeaa. Se oli toki työntäyteinen, mutta sehän nyt sitten vain helpottaa tulevaa opiskeluvuotta. Ehkä parhaimpana mieleeni jäi melontareissu Saku-Petterin ja Joelin kanssa. Uskomatonta miten niin läheltä löytääkään niin upeita maisemia. Tuntui kuin oltais käytä Lapissa. Olimme kuitenkin Etelä-Pohjanmaalla Lestijoella. Koskien ja soiden keskellä. Innolla ootan tulevia reissuja, joita poikien kaa saadaan tehä. Melonta itsessään ansaitsisi oman kirjoituksensa.
Tuosta kesästä, niinkuin jokaisesta muustakin kesästä, voisin kirjoittaa vaikka kirjan. Otin jälleen paljon kuvia ja tänä kesänä etenkin videoita. Niiden avulla muistan hyvin tapahtumat ja tärkeät hetket. Olen huomannut, että nautin samoista asioista joka kesä; Kalastamisesta, lentopallosta, koripallosta, pyöräilystä, uusista perunoista, ulkona nukkumisesta yms. Elokuun alun nukuinkin teltassa miedän kotipihalla. Ah, sitä raitista ulkoilmaa missä sain nukkua. Joka aamu Niilo-kissa tuli herättämään mut teltasta.
Syksy jatkuu monin eri aktiviteetein. Helpottaa, kun ei tarvitse kaikkea järjestää uudelleen. Voi vain lisätä ja buustata viime vuoden juttuja. Isona haaveena olis päästä pelaamaan säbää vähintään pari kertaa viikossa.
Aikatauluista ja täsmällisyydestä pidän huolta kalenterini avulla. Kuten oon kertonutkin, oon kirjottanu paljon (tai jonkin verran) päiväkirjaa. Se on ollut välillä viikkopäiväkirjaa ja välillä on jäänyt kuukausienkin taukoa kirjoittamisesta. Nyt oon tehnyt investoinnin; ostin viiden vuoden päiväkirjan! Niin päiväkirjan, mitä tulen kirjoittamaan viiden vuoden ajan joka päivä. Tässäpä kuva siitä.
Kirja on todella hyvä, sillä seuraavan vuoden kirjoitus kirjoitetaan samalle sivulle viime vuotisen alapuolelle. Eli näen mitä olen ajatellut, missä olen kulkenut, ketä lähelläni on ollut ja mitä olen haaveillut tasan vuosi sitten. Kirjoittamista on takana nyt muutama viikko. Toivottavasti pystyn säilyttämään kirjan seuraavat viisi vuotta ja että tulen täyttämään sitä mustekynälläni kaikki nää tulevat päivät. Päiväkirja ja kirjoittaminen tuo vauhdikkaaseen arkeen rauhaa ja tasapainoa. Näin mä oon aatellu.
02.Syyskuu.2015
"Keskiviikko, olemme saaneet istua pitkän päivän kuuntelemassa luentoja. Syksylle on luvassa lukuisia ryhmätöitä ja jaksosuunnitelmia. Onneksi meillä on myös loistava luokka, fuksit ja bileet helpottamassa"-Jarkko
03.Syyskuu.2015
"Torstai ja teknoapro. Vietämme nyt aikaa OLO-huoneessa. Tunnelma luokan keskene on tavalliseen tapaan hupaisa ja väsy lisää vielä oman mausteensa. Kohta pääsemme suunnistamaan. Illalla teemme vierailut kaikkien asunnoille, joissa kussakin odotttaa pieni tarjoilu. Välimatkat taitamme pyörillä. Huikea päivä tulossa! Pääsemme aloittamaan meidän (Joosen, Joonaksen ja minun) kämpiltä. Oon jo onnellinen tulevasta" -Lauri
Seuraavaksi ajattelin julkaista kirjoituksia (mahdollisesti); äidinkielen esseestä, tulevista tapahtumista, pakolaisista, arjesta, liikunnasta (melonta, kiipeily, laskuvarjohyppääminen,sukeltaminen, sulkapallo). Liikunnan osalta olisi mukava kirjoittaa siitä, miten tulen kehittymään ja mitä voisin parantaa. Mielenkiintoinen kirjoitus voisi olla myös kuvien avulla kertominen. Lataan kuvan ja kerron siitä lyhyen tarinan. Niin, ehkä teen seuraavaksi sen. Kiitoksia, kun luit ajatuksiani ja kuulumisiani.
Mä siis opiskelen luokanopettajaksi . Painotuksena on teknologia eli tekno.
"<3 sykkii teknolle!"
Teknoilla on aivan uskomaton yhteisö ja porukka lipastolla, koko ktk:n ohella. Tosi aktiivisia ja toiminnan täyteisiä ystäviä. Ja se osallistumisprosentti, se on tärkeä.
Kuten on saattanu huomata oon alkanu tekemään mm. puutöitä ja piirtämään. Teknona ja luokanopettajana oppii luovuutta monella eritavoin. Ja niinpä mä teinki tän Ceissin.
Täs alus mä kirjottelen ja loppu on sit enemmän kuvia ja se valmis työ.
Katse
Kyky nähdä asioita kauempaa kokonaisuutena ja prosessina. Se on vaikeeta, mutta tärkeetä. Tähän auttaa järjestelmällisyys, pitkäjänteisyys ja ennen kaikkea avarakatseisuus.
Kun ennen katsoin joitan pöytää näin vain ruokapöydän tai kirjoituspöydän. Nyt katon pöytää ikään kuin kokonaisuutena. Se toki on edelleen pöytä, mutta siihen liittyy myös paljon muuta!
Katselen pöydän rakennetta, materiaali, valimstustapaa, pintaa, kokoa, mittasuhteita ja sävyjä. Arvuuttelen ja päättelen miten, missä ja kuka sen on valmistanut. Ja aina kysymällä pöydän omistajalta sen historiasta ja alkuperästä, saan tietää lisää. Kysy siis rohkeasti ja turhaan epäröimättä!
Katse laajenee ja avautuu. Uteliaisuudella voitetaan heränneet epäilykset ja kysymykset. Katse on arviovaa, mutta luovaa.
Idea ja suunnittelu
Ensiksi oli päämäärä rakentaa jotain ite. Mä en tykkäis tehä jotain, mikä ei niin kiinnosta eli linnunpönttöjä yms. Aika legendaarinen esimerkki.
Mä halusin tehä jotain jollekkin ja ihan tarpeeks haastavaa.
Olin kahvilla Keskisen Mikolla ja kerroin tästä kurssista ja mitäs siihen sisältyy. Sit tuliki ehotus et teeppä kitaranvahvistimelle loota. Nii..
No siinä synty heti kaks luomisen tärkeintä piirrettä: ongelma ja tarkotus. Ongelma miten, milloin, mistä ja kuinka. Tarkotus on halu, kiinnostus, mielenkiinto ja oma juttu.
Tältä omalta jutulta mä vaadein, et se lopullinen tuote tulee jollekkin muulle.
Halusin myös paljo tiettyjä työvaiheita, jotta oppisin mahdollisimman paljon uutta.
Sitte lähettiinki suunnittelemaan The wooden Case!
Käytännön tasollahan tää sotii vastaa näitä perus roudauslaatikoita yms. Ja siit ollaan kyl tietosia!
Se onkin se toteutuksen haastavin osa saada siitä käytännöllinen, mutta iha hieno. Näähän tehään aina vanerista ja kovalevystä. Ei koskaan liimalevyistä, niin ku mä tein. Eieiii. Mut ei se haittaa. Nyt ei ollutkaa tarkotus tehä kauppahyllyjen tuotetta.
Jäniskevennys
Suunnittelu
Kerron työvaiheet mahdollisimman yksinkertaisesti ja simppelisti. Eli sain valmiit mitat ja suunnittelin ja piirsin ja koetin saada oikeata mielikuvaa itelleni. Kesti varmaan se viikkoja sen jälkeen sain mielikuvan luonnosten pohjalta, jota lähettiin viemään sit käytännön tasolle.
Liimalevyt
Leikkasin ja höyläsin mäntylaudasta 50mm x 18mm x 60mm rimoja, jotka sitten liimasin liimalevyiksi.
Mittasin ja leikkasin myös sopivan kokoisen pohjan. Kuvissa näkyvät valmiit osat. Niistä oli tarkoitus tehdä mahdollisimman ohuet, mutta silti työstettävät. Taitavampi ois varmasti osannu tehä ohuemmastakin.
Pohja
Pohasta täytyi tehdä kestävä. Painaahan vahvistin mahdollisesti useita kymmeniä kiloja.
Päätin jyrsiä urat laitoihin. Siinä jälleen yksi uusi työväline opeteltaksi. Piti huomioida terän tekemä jälki suurten sivujen kanssa, jotta laatikkon malli säilytettäisiin.
Jyrsin oli pöytämallia, jolla saatiin noin 16mm urat tehtyä. Jätin varaa about 20mm tuohon alaosaan. Tiedä siitä kuinka vahva sen tulis olla...
Sivujen kiinnittimäninen
Siinä olikin monta eri vaihtoehtoa, mutta paras oli ihan normi puutappiliitos. Eli porattiin pylväsporakoneella oikean mittaiset reiät.
Laittoinkohan viidellä tapilla kiinni. Oli tuskasta mitottaa tapit just oikean mittaisiksi verrattuna reikien syvyyteen.
Tarkan mittaamisen jälkeen porattiin haluttu syvyyvs. Koska 6 mm tappeja ei ollut. Käytinkin siis 8 mm tappeja.
Noin reunaan poraaminen vaatii tietyn terän nopeuden ja tasauden. Käsiporalla näin reunaan porattuna puu vain halkeasi kohti reunaa.
Yhden valmiin sivun jälkeen otettiin tuollaiset metallipiikit, jotka laitettiin reikiin. Niide avulla saadaan oikeeseen kohtaa vastaavaan sivun reiät ja vieläpä tarkelleen oikeille kohdille.
Annetaas vaan kuvien ja videoiden puhua puolestaan! (mut melkeen vaan)
Epäonnistunut idea kannesta
Kansi
Mä en oo mikää puuseppä (vielä:D).Paremmin ehkä vaan wannabe puuseppä.
Siksi mokailenkin, mut halusin kokeilla erilaista tyyliä, joka totally oli ehkä vaan ei niin toimiva:D Mut siitä oli lähellä tulla onnistunut ja hieno!
Se mikä siin meni pilalle oli et toi liimalevy alko elämään. Niin elämään omaa elämäänsä ja taipumaan kuivutessaan. Alustan ois pitäny olla kestävämpi. Tuossa oli siis leikattuna liimalevyn päätyä suikaleiksi ja liimattu jälleen uudelleen levyksi. Kerrassaan opettavainen ja ihan mielenkiintoinen kokeilu
Idea 10..yritys 8+....ja totetus ehkä 7-
Kannen liimaminen. Hyvää puristusta oli vaikee toteuttaa.
Sit mä laittoin loppujen lopulta tälläsen "valmiin" kannen:P
Saumat
Menin kirpparille ja löysin tollasen takin. Makso about sen 10 taalaa ja siin sitä oli runsaasti tuota materiaalia.
Siitä saisin tehtyä saumat Ceissiin. Oli hupasaa opetella/muistella näitäkin käsityön osa-alueita. Kävin tekstiililuokassa leikkaamassa ja hurauttelemassa ompelukoneella noita saumoja.
Yks parhaimmista työvaiheista!
Kuvissa näky myös mun työpöytä mis samal kirjottelen näitä ja puuhastelen kaikkea pientä, niin ku nyt noita nahkaremmejä.
Jäniskevennys!
Case hiottuna ja valmiina pinnankäsittelyyn. Eli petsauksen ja lakkaamisen.
Tein noita vaiheita pari muutaman kerran. Oisin voinu tehä pari kertaaa enemmänki...mut nää...siit tuli just hyvä!
Ja tällanen siitä sitte tuli. Tai melkeen. Laitan vielä metallireunat myös kanteen. Pinnasta tuli ihan nätti ja hyvä.
Sisälle tulee vielä pehmustetta ja muuta tekstiiliä. Ehkä jopa tekonahkaa..we will see...
Mut anycase oikeen hauska projekti, ja loistava kurssi! Paljo ois voinu tehä toisin, mut taidot riittää tähän asti tällä hetkellä. Lisää näit puuhailuja tulee silloin tällöin. Seuraavaksi rakennan veneen! Tai se on jo melkeen valmis! Kiitoksia sulle ku lueskelit!
Seuraavat blogit tulee ehkä aiheista?: vakava 2014+pääsykokeet, laskuvarjohyppääminen ja talvipäivät 2015, vene.
