Jälleen kirjoittamassa!
Aloin kirjoittamaan jälleen koulujuttuja eli niitä rästejä. Niitähän on. Koetin aloittaa, mutta kauhea jumitus ja keskittymisen vaikeus. Päätin palata tänne blogin äärelle kirjoittamaan, että sormet tottus ja mieli virkenis. Ylipäätään ilman motivaatiota on turha kirjoittaa. Etenki jotain , mikä ei ees sillä hetkellä kiinnosta. Nyt se on kasvatusfilosofian essee. Kirjoitan jostakin paljon kivemmasta aiheesta: tästä hetkestä ja tilanteesta.
Nyt! Mitä kuuluu?
Istun jälleen Oulussa tuulikintiellä omassa huoneessani. Huoneessa on eri järjestys kuin keväällä. Vierelläni kahvikuppi ja lihapasteija. Omnomnom:). Uus puhelin piippaa vieressä jatkuvaa viestiä whatsapisssa. Onhan noita ryhmiä ja yhteystietoja, mutt yhteydenpito on vaan hyväksi! Kerta kaikkiaan ei oo parempaa ku vanhan kaverin yhteydenotto tai soitto.
Kaverit uudet ja vanhat.
Ystävät, tutut, kaverit ja läheiset. Ne rakentaa mun elämän tälläkin hetkellä. "Happiness is only real when shared". Ystävien kaikki eri ilmeet, hymyt, sanat, huumori ja asenteet on tärkeimpiä kaikista kaikista. Katse, syvällä silmissä, kertoo totuuden. Siihen vielä pieni viaton hymy ja oon ylionnellinen.
Heti ensimmäiset pari viikkoa yliopistolla on ollu tosi vauhdikkaat ja toiminnan täyteiset. Tuntuu et koko ajan on jotain. Jokapäiväinen aamulenkki odottaaa vaan ajankohtaansa, niinkuin myös sulkapallon ja salibandyn aloittaminen. Tekemistä löytyy koulusta, kämpiltä ja töistäkin. Niin pääsin jälleen kassalle töihin, vaikkakin lupauduin etten ihan heti sinne palaa. Kuitenkin asiakaspalvelu oli mukavaa ja osaltaan palkitsevaakin. Niin mikäs siinä sit. Sitä paitsi Kärkkäinen oli loistava kesätyöpaikka.
Tutorina ja toista vuotta opiskelijana
On ollut mukavaa aloittaa opinnot jälleen ihan perusteista alkaen. Täytyy myöntää, että pieni kertaus oli itellekkin ihan tarpeessa. Kevään opiskelu jäi liiankin rennoksi. Nautin liikaa kesän saapumisesta. Nyt joudun taas hetkeksi sen hyvästelemään. Kesä oli kuitenkin upea niin kuin aina ennenkin. Monta hyvää reissua ja tottakai parasta oli olla kotona ja vanhojen ystävien parissa. Paluu Ouluun ei ole kuitenkaan tuntunut vieraalta. Pikemminkin huomasin, että täälläkin on tärkeitä läheisiä ja ystäviä.
Uusien opiskelijoiden perehdyttäminen kasvatustieteen tiedekuntaan ja luokaopettajuuteen on ollut hauskaa. Heti ensimmäisinä omana ekana päivänä sain mitä loistavimpia ystäviä. Toivottavasti uudet opiskelijat on saanu jokainen kans. Näitten kavereiden näkeminen saa aina hymyn huulille. Tätä samaa hyvää, mitä olen itse saanut kokea, haluun sit jakaa eteenpäin. On tulossa jälleen upea vuosi.
Kesä 15
Kesä meni nopeaa. Se oli toki työntäyteinen, mutta sehän nyt sitten vain helpottaa tulevaa opiskeluvuotta. Ehkä parhaimpana mieleeni jäi melontareissu Saku-Petterin ja Joelin kanssa. Uskomatonta miten niin läheltä löytääkään niin upeita maisemia. Tuntui kuin oltais käytä Lapissa. Olimme kuitenkin Etelä-Pohjanmaalla Lestijoella. Koskien ja soiden keskellä. Innolla ootan tulevia reissuja, joita poikien kaa saadaan tehä. Melonta itsessään ansaitsisi oman kirjoituksensa.
Tuosta kesästä, niinkuin jokaisesta muustakin kesästä, voisin kirjoittaa vaikka kirjan. Otin jälleen paljon kuvia ja tänä kesänä etenkin videoita. Niiden avulla muistan hyvin tapahtumat ja tärkeät hetket. Olen huomannut, että nautin samoista asioista joka kesä; Kalastamisesta, lentopallosta, koripallosta, pyöräilystä, uusista perunoista, ulkona nukkumisesta yms. Elokuun alun nukuinkin teltassa miedän kotipihalla. Ah, sitä raitista ulkoilmaa missä sain nukkua. Joka aamu Niilo-kissa tuli herättämään mut teltasta.
Syksy jatkuu monin eri aktiviteetein. Helpottaa, kun ei tarvitse kaikkea järjestää uudelleen. Voi vain lisätä ja buustata viime vuoden juttuja. Isona haaveena olis päästä pelaamaan säbää vähintään pari kertaa viikossa.
Aikatauluista ja täsmällisyydestä pidän huolta kalenterini avulla. Kuten oon kertonutkin, oon kirjottanu paljon (tai jonkin verran) päiväkirjaa. Se on ollut välillä viikkopäiväkirjaa ja välillä on jäänyt kuukausienkin taukoa kirjoittamisesta. Nyt oon tehnyt investoinnin; ostin viiden vuoden päiväkirjan! Niin päiväkirjan, mitä tulen kirjoittamaan viiden vuoden ajan joka päivä. Tässäpä kuva siitä.
Kirja on todella hyvä, sillä seuraavan vuoden kirjoitus kirjoitetaan samalle sivulle viime vuotisen alapuolelle. Eli näen mitä olen ajatellut, missä olen kulkenut, ketä lähelläni on ollut ja mitä olen haaveillut tasan vuosi sitten. Kirjoittamista on takana nyt muutama viikko. Toivottavasti pystyn säilyttämään kirjan seuraavat viisi vuotta ja että tulen täyttämään sitä mustekynälläni kaikki nää tulevat päivät. Päiväkirja ja kirjoittaminen tuo vauhdikkaaseen arkeen rauhaa ja tasapainoa. Näin mä oon aatellu.
02.Syyskuu.2015
"Keskiviikko, olemme saaneet istua pitkän päivän kuuntelemassa luentoja. Syksylle on luvassa lukuisia ryhmätöitä ja jaksosuunnitelmia. Onneksi meillä on myös loistava luokka, fuksit ja bileet helpottamassa"-Jarkko
03.Syyskuu.2015
"Torstai ja teknoapro. Vietämme nyt aikaa OLO-huoneessa. Tunnelma luokan keskene on tavalliseen tapaan hupaisa ja väsy lisää vielä oman mausteensa. Kohta pääsemme suunnistamaan. Illalla teemme vierailut kaikkien asunnoille, joissa kussakin odotttaa pieni tarjoilu. Välimatkat taitamme pyörillä. Huikea päivä tulossa! Pääsemme aloittamaan meidän (Joosen, Joonaksen ja minun) kämpiltä. Oon jo onnellinen tulevasta" -Lauri
Seuraavaksi ajattelin julkaista kirjoituksia (mahdollisesti); äidinkielen esseestä, tulevista tapahtumista, pakolaisista, arjesta, liikunnasta (melonta, kiipeily, laskuvarjohyppääminen,sukeltaminen, sulkapallo). Liikunnan osalta olisi mukava kirjoittaa siitä, miten tulen kehittymään ja mitä voisin parantaa. Mielenkiintoinen kirjoitus voisi olla myös kuvien avulla kertominen. Lataan kuvan ja kerron siitä lyhyen tarinan. Niin, ehkä teen seuraavaksi sen. Kiitoksia, kun luit ajatuksiani ja kuulumisiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti