4. marraskuuta 2014

Sateenvarjoja ja muita ihmeitä

On syyspäivä. Nousen bussista vesisateeseen, on syksy. Muistelen niitä lämpimiä kesäpäiviä ja aurinkoisia kelejä. Jään bussikatoksen alle pitämään sadetta. Olisipa minulla sateenvarjo.
Niin sateenvarjo, ja samalla hetkellä se sen sainkin. Nuorimies, ehkä muutaman vuoden minua vanhempi, kävelee reippaasti kohti paikkaa missä juurin nousin bussista. Ilosesti hymyillen hän ojentaa minulle sateenvarjonsa, sitten astuu seuraavaan bussiin.
    Aukaisen iloisesti sateenvarjon ja astun sateeseen. Ei huonompi päivä ollenkaan. Yllättäen tämä rankka syyssade lakkaa tyystin. Olikohan se vain kuuro? No, pudistan sateenvarjosta enimmät vedet ja asetan sen nojaamaan lähimpään katupylvääseen. Seuraava sateen yllättämä tulee sitä tarvitsemaan.


Ajattele, jos todella olisi näin. Käyttäisit sateenvarjoa vain silloin kuin sitä tarvitsisit, ja jättäisit sen seuraavalle kulkijalle. Millon muulloin sitä tarvistee kuin vesisateen aikana..! Voisiko sama toteutua vaikkapa pyörilläkin. Saisit polkea pyörän paista A paikkaan B, ja jättää sen sinne?
Sitten joku muu ajaisi sen takasin paikkaan A, ja niin edelleen. ..

Tosin ainakin Oulussa tätä taidetaan toettaa jo aika lailla...;P

Tai jos yhdessäkään wifi:ssä ei olisi salausta. Ei tarvitsisi kuluttaa dataverkkoaan tai murehtia salauksia. Vieraatkin pääsisivät helposti tarvittaessa nettiin, ilman että heille joutuisi kertomaan kahden kissasi nimet.



Viime viikolla kävin pari kertaa aamulenkillä. Lenkillä olin virtaa täynnä ja huippu fiiliksellä. Oli hyvä syksyinen aamu!
    Vastaan käveli tuntemattomia ihmisiä luoden nopeita katsekontakteja. Jokaiselle vastaantulijalle soin ajatuksen mielessäni ja mietin, millähän asialla sitä näin varhain oikein ollaan? Mutta halusin enemmän. Halusin tervehtiä joka ikistä vastaantulijaa, ja niin myös tein!
     Ja arvaa mitä? Se ihmisten hymy tuplaantui, ja kuhan tarpeeksi ajoissa toivotti hyvät huomenet, niin vastauskin kuului vähintään yhtä innokkaasti takaisin! Vastatervehdyksiä tuli niin nuorilta kuin vanhoiltakin, naisilta ja miehiltä. Siistiä. Halusin vain jatkaa juoksemista pidemmälle ja pidemmälle.

No entäpä hissit! Oon alottanu kävelemään seitsemänteen kerrokseen asti (tai no kerran käytin viime viikolla hissiä). Sehän on aivan mielettömän hyvää hyötyliikuntaa! Kokeile vaikka. Oon haaveillu laittavani kerrostalomme hissinoveen lapun, "epäkunnossa", edes sen päivän ajaksi^^ Varmasti tekisi ihan hyvää, vaikkei sitä heti myöntäisikään.

 Revontulet


Samana yönä heräsin ikkunasta loistavaan valoon...katulampun loisteesen. NO HEI CAMON! Eihä se voi olla, koska mä 7-kerroksessa!?

Mä nukun ikkunan alla siis ja aina,aina verhot auki. Onhan tuota tarpeeksi pimeetä muutenki...

No aukasin silmät ja näin jotain tosi makeeta Oulun yllä. Valo, johon olin heränny, oli the northen lights. Kirkaan vihreet revontulet.. wou..näinki "eteläs"..mä aattelin et täs luontoäitti palkihti, mut jostaki..-iha must^_^

Nää ny oli tämmösiä maailmanparannus ideoita..tämmösiä pikku vaatimattomia.. Seuraavaksi tulee kirjousta loistavasta reissusta Lundista, luostarista ja vierailusta Aino siskon luona^^:)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti