#parassyksyneljäänvuoteen. Syysloma Ruotsissa

Ihan ekaks tässä sulle biisi!--->  https://www.youtube.com/watch?v=rEeiRXOlWUE
Kato myös videon loppu! Thats the spirit!

Jälleen pääsen kirjoittamaan. Koulu on painanut päälle aika lailla. Blogi on suonut väistyvän. Kuitenkin jälleen Oulussa, jälleen kahvikupin äärellä^^

Takana on ollut opitojen täyteistä aikaa. Loppukiriä ennen joulua ja vuotta 2015. Syksy on mennyt kuin siivillä. Juurihan tuota sohvaa kannettiin seitsemänteen kerrokseen. Olihan seki:P. Kuitenki yläkerran lapsiperheen kello kymmenen nukkumaanmenoaika on tullut jo aika tutuksi. Tämä ei ole niinkään koti, se on Ylivieskassa, mutta tästä asunnosta on muodostunut jo sellainen...oma paikka.

Iloisen syksyn 2014

#parhaansyksynneljäänvuoteen voisi tiivistää syysloman matkaan, jolloin suuntasimme Ruotsiin. Vierailimme Äidin, Isän ja Maijan kanssa Ainon luona Lundissa. Se on pieni idyllinen kaupunki Etelä-Ruotsissa. Valokuvien ottaminen tai luominen on nykyään varsin helppoa. Meidänkin matkalla jokaisen kännykän salamat välkkyivät tiuhaan tahtiin. Paremmasta ja harkitummasta valokuvaamisesta vastasi Maija järkkärillään.

Liitän tähän kuvia ja kerron niiden avulla matkasta. Haluan valita myös kaks tai kolme eri aihetta josta sitten kirjoitan hieman...matkan kohokohdista. Oon koettanut opiskella eri kirjoitustyylejä ja tekniikoita. Lukeminen taitaa olla paras mahdollinen tapa kehittyä kirjoittamisessa. Kuvat kuitenkin kertovat ne tuhannet sanat.

Matkan alku

Illalla äiti kehotti minua menemään jo nukkumaan. Istuin jälleen tietokoneen ääressä katsellen televisiota ja chattäilen kavereille. Aina ruli uusi virike ja mielenkiintoni suuntautui uuteena asiaan. Äidin kehotukset jäävät kaikumaan pitkälle käytävälle, päätin ryhdistäytyä. Irottaudun koneen luomasta maailmasta ja sammutin sen. Pieni hiljaisuus, jonka jälkeen nousin ylös. Huomen aamulla, viiden tunnin päästä, lentäisimme Ruotsiin.

Herään oven avautumiseen ja sen tuomaan kirkkaaseen valoon. Olisi pitänyt mennä nukkumaan aikaisemmin... No niin taitaa käydä monille muillekin. Aamuväsymys laitetaan illan pitkittämisen piikkiin. Niinhän se on. Olen matkustanut paljon ympäri Suomea viimeisen vuoden aikana. Etenkin Oulun ja Ylivieskan välistä matkaa. Lähes joka viikonloppuna. Tässä matkassa oli jotain erityistä. Istun auton takapenkillä, isä ajaa autoa ja äiti istuu vänkärin paikalla. Perhematka. Pienemäpänä meitä saattoi olla useita kyydissä, peräti neljä takapenkillä. Nyt sain olla yksin. Tunnelma ei tästä kuitenkaan kärsinyt sillä tiesin, että Helsingissä saisin matkaseurakseni Maijan ja Lundissa Ainon. Ja Oulussa pääsisin hetken verran näkemään myös Mikkoa ja Lindaa. Äidin ja isän kanssa oli turvallista matkustaa.



Ajoimme siis veljeni Mikon asunnon eteen. Mikon oli tarkoitus viedä meidät lentokentolle ja ottaa auto matkan ajaksi talteen. Varhaisen lähdön takia oli vielä pimeää. Auton valot valaisivat kirkkaasti rivitaloston viertä Mikon tullessa ovensa kynnykselle. Käväisimme Isän kanssa nopeasti eteisessä ja vastassa olivatkin kissat Lilli ja Tahvo.  Tuntui kuin aamun lähtöhäsellys olisi alkanut uudelleen. "lähdetään, lähdetään! Lento lähtee kohta!"

Lento 

Finnairin lentokone nousi ilmaa.
Viime lentoni oli kesältä kun käytiin laskuvarjohyppäämässä. Silloin koneena oli pienkone, Blondi. Nytten kyseessä oli iso matkustajakone. Koneen katossa oli näyttöjä, josta nousua pystyi seuraamaan. Siinä näkyy koneen myös korkeus... Wou! Muistin jälleen miltä tuntui nousta ilmaan, ja vielä siltä samalta kiiitoradalta. Mä tykkäsin.


Pyysin äiti ja isää tarkkailemaan korkeutta ja veikkaamaan mistä korkeudesta hyppäsin ekan laskuvarjohyppyni. Isäs sanoi n.600 metrin korkeudella, "täältä". Ehei:D vielä 400 metriä ja oltiin tonnissa. Noh se ei tuntunut miltää siihen verattuna ku pästiin 3000 metriin. Ai että mä ootan ens kesää. Tavoitteena ois päästä hyppäämään sieltä! Pilvien ylä puolelta! #paraskesäviitenvuoteen inc!

 Lentokenttä

Hetken samassa paikassa, kohta eripuolilla maailmaa. Aika jännä ku miettii.
Kiireen ja odottamisen sekavuutta. Istuin portin läheiselle penkille ja katselin ympärilleni. Vieressäni nukkui joku nainen. Yllään värikkäitä vaatteita. Odotti varmasti väsyneenä lentoaan. Takanani ihmiset kiiruhtivat portilta toiselle. Jokaisella oli käsissään lehti tai jokin laite.

No Helsinki-Vantaan lentoasemalla saatiin Maijakin matkaan. Seuraavaksi kone suuntasi Tanskan pääkaupunkiin Köpenhaminaan.
En ollu koskaan käyny siellä aikaisemmin.  Dalai lama sanoi ehkä näin: "once a year go someplace you've never been before." Toi on hyvä ajatus. Siihen liittyy monta asiaa ja tarkoitusta. Päämäärää.


Lento ei kestänyt kauaa. Vain parituntia, jos sitäkään.

Kööpenhaminasta vuokrasimme auton ja suuntasimme Juutinrauman sillalle (http://fi.wikipedia.org/wiki/Juutinrauman_silta), sen yli pääsisimme Ruostin puolelle.
Autossa oli ehkä maailman ärsyttävin navigaattori :D Mulla meni totally hermot sen kanssa. No mä päätin kuunella musiiikki ja katsella sit maisemia.

Tässä toinen biis tähän väliin! Se on just niinku Lund! "Biking is better"
https://www.youtube.com/watch?v=KA5dyVJqN-8

Lund

Saavuttiin perille ja Lundi oli täydellinen paikka. En ois osannu kuvitella sitä sellaiseks. Autojen välissä puikkelehti pyöräilijöitä. Pyöräilijät olivat osa liikennettä. Teitä ympäröi pieniä punaisia taloja. Jokaista taloa varjosti muuri, jota peitti käynnöskasvit.

Minä ja Maija yövyimme Ainon luona ja  Isä&äiti majoittuivat hotelliin. Emäntä meillä oli..öö..Sofia? (btw.eli iha näin off-topic, mulla on huono nimimuisti:) Kuitenkin..loistava, lämmin sydäminen persoona. Pientä puutarhurin vikaa as well. Ainolla oli mukava paikka asua:) Kodis asunto kahden kissan kera; twix ja oliver.

#Kahvila

Voin kans kertoo sulle mikä Lundissa oli todella siistiä. No ne kahvilat, joita siellä oli. Kävelykatujen varsilla oli jokatoinen liike oli kahvila tai jokatoinen jonkinlainen pienyrititys. Useimmat pieniä sisustusliikkeitä. Myös kirppareita siellä oli paljon.
Kahviloiden sistus oli jokaisessa ainutlaatuinen.

Eräässä kahvilassa, jossa kävimme fiikaamasssa, oli jokainen tuoli erilainen. Kahvilaan astuttiin sisään kivisen kynnyksen saattelemana raskaan puisen oven kautta. Kahvila ei ollu kovin avara, mutta pieni ahtaus ja tunnelmallinen musiikki sai kokonaisuuden toimimaan täydellisesti. Otin cappucinon!


Kuvittele joitan paikkaa...vaikka Pariisia. Sellaista Ranskalaista, Keski-Eurooppalaista katua, jossa joku ajelee patonki pyörän korissaan kivistäkatua. Sinä istut tässä mukavassa kahvilassa. Kahvilan pitäjänä on suurikokoinen mies valkeassa leipurinasussaan. Taitelijoita, hienosti pukeutuneita miehiä pikkutakeissaan. Lukevat päivän sanomalehteä kahvikupin äärellä. Seinät ovat puiset, ehkä. Ainakin ne on koristeltu parilla peilillä ja taululla. Valaistus on himmeä ja voit aistia uunituoreen kahvin tuoksun. Rauhallisuus ja musiikki  ovat osana arkea.

Ota tästä nyt uusi kappale https://www.youtube.com/watch?v=4SRj-av79Ts&index=3&list=RDCiqf8yMVzAk

Kirkot, historian havinaa ja suuria taideteoksia 

Tässä kuvasa taustalla on just tällanen tyylikäs mies. Tää on hyvä kiva:D Hauska.
Meille uusi ymäpäristö, oltiin ehkä hieman turisteja. Halusimme tutustua Lundiin tarkemmin.

Hetkessä elämistä

Kun sä meet johonki uuteen paikkaan sä voit miettii; miksi, miten oot siellä ja mitä sä haet sieltä? Mut välillä on vaan hyvä olla ja katsella ympärilleen. Et oo takuulla eka siellä. Joku on kans ollu just siinä, uhrannut vähintään yhtä paljon ajatuksia samassa tilanteessa. Mieti paikan historiia ja vaikka sitä kautta sen merkitystä; nyt ja ennen. Mitä mä koetan sanoo on arvosta näkemääs, nauti siitä.
Tuolla yliopistolla meille on koetettu opettaa, että pitäs osata ymmärtää miten kaikki on jonkun tekemää ja luomaa. Kun näät sitten sen ajanjuoksun, eli ne vaiheet mitä se paikka on kokenut, arvostat ehkä sitä enemmän. Ei tarviste välttämättä hypätä lentokoneesta irroutuakseen arjesta. Riittää vain kun pysähtyy hetkeksi.

Vilho ja Olli

Mulla on ollu mm. kaksi loistavaa opettajaa. Kerrassaan upeita opettajia. Ja mahdollisesti sulla on ollut kans nää samat opet, Vilho ja Olli. Vilho oli mulla opettajana ala-asteella ja Olli oli lukiossa biologian opettajana. Hassua miten mä kuulin lukiossa Ollilta saman neuvon, mitä sain kuulla ala-asteen viitosluokalla Vilholta. Kyse oli valokuvaamisesta ja luonnosta. "Ensi kerralla kun menet ulos, vaikkapa metsään, ota kamera mukaasi." Ideana oli et sillon osaat helpommin kiinnittiiä huomiota yksityiskohtiin ja pysähtyä tarkastelemaan luontoa. Kyse on siis siitä hetkessä elämisestä, pysähtymisestä.

Papin poika ja kirkot

Kuitenkin takaisin Lundiin! Tottakai kun isäni on pastori Luhtasela auto pysäköidään ensimmäisenä paikallisen kirkon eteen;P Kirkkovierailut perhematkoilla ovat tulleet tutuiksi. Joksiinkin tylsiä, mutta aina myös kiehtovia. Suuria saleja, joihin sisältyy paljon sisältöä ja symboliikkaa. Tällä kertaa olin kasvanut jo jonkin verran ja ymmärsin kuinka paljon vaivaa näihin taideteoksiin on käytetty aikaa ja vaivaa. Saati sitten kaikki maalaukset, patsaat ja muut taideteokset.
Hassua ajatella, että kasa jotain voi olla taidetta. Tarkotan sellaista metallikasaa..kai sitä kutsutaan moderniksi taiteeksi. Taiteesta viis, mulla on paljo opittavaa siitä, mutta luokanopettajaopiskelijana (etenkin teknona) osaan arvostaa aivan uudellla talvalla itsetehtyjä tai ylipäätään jonkun tekimiä asioita esineitä tavaroita. Aivan kuten edellä kerroinki. Se vaiva, ammattitaito ja sen mukana tullut tunnearvo.

 

Hiljaisuus

Meillä on rakas ystävä. Tänään menemme vierailemaan hänen luokseen, luostariiin. Tämä paikka on eristyksissä muusta maailmasta. Se on samalla ihailtavaa ja hieman pelottavaa.

Matkalle sain kokaea jotain aivan mykistävää. Tunsin olevani etuoikeutettu saadessani vierailla ystävämme luona pienessä karmelliitta luostarissa. Tarkoitukseni oli kirjoitttaa siitä tähän blogin loppuun, mutta en halua sen jäävän tänne jonnekin vähääkään syrjemmäksi. Teksti on jotain mitä haluat lukea. Päätin tehdä siitä aivan oman blogauksen. Sen on lähinnä tekstiä ja ajatuksen virtaa, mutta pyrin luomaan mahdollisimman tunteikkaan ja realistisen kokonaisuuden. Kirjoittajana en ole vielä mitään, joten siitä tulee haastavaa. Koetan parhaani.

Väliin tulee todennäköisesti jokunen artikkeli puutöistä, joita oon  tuola koululla veistellyt.

-Lauri